Yksi suurimmista oppikouluistani tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn osalta on ollut pitkä parisuhde ja äidiksi tuleminen. Ne ovat olleet kuin peilejä – välillä armottomiakin – jotka ovat pakottaneet minut katsomaan itseäni syvemmin.

Minussa on aina ollut sisäänrakennettuna ajatus siitä, että kaikessa on hyvä – että lopulta asiat järjestyvät. En tiedä, mistä se tarkalleen kumpuaa, mutta se on ollut osa minua aina. Vaikka jokin asia ei menisi niin kuin olin kuvitellut, jokin minussa alkaa etsiä siitä merkitystä. Voi olla, etten näe sitä heti, mutta uskon, että jokaisella...

Pitkään mun elämässä henkisyys ja arki elivät kuin kahdessa eri maailmassa.
Minussa oli se puoli, joka kulki henkisissä piireissä, meditoi, etsi merkityksiä, koki ja näki syvälle. Ja sitten oli se toinen puoli – arkiminä, joka navigoi tässä maailmassa, käytin viihteeksi alkoholia, olin dopamiiniriippuvainen, nautin sarjoista, kävin kaupassa, elin...

Kun elämä on ollut pitkään selviytymistä, voi olla vaikea edes kuvitella, miltä turva tuntuu. Minulle selviytymistila oli kuin huomaamaton haarniska – se piti minut pystyssä vuosien ajan. Mutta samalla se erotti minut itsestäni.

Atmakaraka on astrologinen käsite, joka tarkoittaa "sielun hallitsijaa". Se on se planeetta syntymäkartassasi, joka kantaa syvintä sielun tehtävää, kaipuuta ja kasvun teemaa tässä elämässä.

Olen aina ollut etsijä. Sisäinen kaipuu ymmärtää elämää syvemmin, tuntea itseni ja löytää jokin näkymätön tarkoitus on kulkenut mukanani niin kauan kuin muistan. Vaikka olen lukenut paljon henkisestä kasvusta ja tutkinut monia menetelmiä, yksi erityinen oivallus sai palaset loksahtamaan paikoilleen syvemmällä tavalla kuin mikään ennen sitä: löytöni...

Elin pitkään selviytymistilassa. En tiennyt, missä rajani kulkivat, kuka oikeastaan olin tai mitä todella halusin. Suoritin elämää yli omien voimavarojeni, koska en tunnistanut niitä. Samalla halusin kasvaa, oppia ja kokea uutta, mutta en ymmärtänyt, miten elin jatkuvassa ylikuormituksessa.