Kaipuu, joka kantaa – sanoja sydämestä sinulle, joka tunnet samoin

Olen kiitollinen universumin viesteistä.

Yritän rohkeasti tarttua kutsuihin ja ottaa vastaan ne siunaukset, jotka elämä eteeni tuo.
Uskon, että niillä on tarkoitus – ja että ne kantavat hedelmää ajallaan.

Ja silti…

Kaipaan tunnetta keveydestä, erityisesti omaan kotiin.
Sitä, että kotini olisi paikka, jossa sieluni lepää. Että täällä tuntuu rakkaudelliselta ja täyttymykselliseltä.
Tällä hetkellä en ole onnistunut luomaan tänne sellaista tunnelmaa – ja sen kaipuu tuntuu kehossa saakka.
Järjestys on ulkoisesti hieman kaoottinen, ja huomaan, etten ole löytänyt vielä sisältäni sitä selkeyttä, josta käsin kaikki voisi rakentua uudelleen.

Kaipaan arkea, jossa rakkaus ja lämpö ovat läsnä.
Kaipaan jakamista.
Kaipaan rinnallakulkijaa – sitä, jonka kanssa voisi kulkea tätä elämää yhdessä, kannatellen ja kohdaten.
Pelkään välillä, että toiveeni ovat liikaa. Että palaseni eivät sovi yhteen toisen kanssa.
Mutta samalla sisälläni elää syvä tieto siitä, että kaikki on mahdollista. Että on olemassa sellainen kokonaisuus, johon mahtuu kaikki:
rakkaus, perhe, arki, työ, talous, vapaus ja yhteys.

Ja juuri nyt tunnen kaipuun repivän rintaani.
Se ei ole pieni toive – vaan suuri, avoin rukous:
Missä olet, rakkaani?

Sinä, joka vastaat niihin energioihin, joita en osaa edes vielä täysin sanoittaa.
Voisitko jo olla matkalla luokseni?
Voisitko antaa edes pienen merkin siitä, että tämä syvä yhteys on totta ja tulossa?

En kaipaa enää puolivillaisia kohtaamisia.
En kaipaa oppiläksyjä naamioituna suhteiksi.
Haluan rakkautta, joka tuntuu sielussa asti – joka on totta jokaisella tasolla.
Haluan kohdata toisen ihmisen, jonka kanssa ei tarvitse pienentyä, vaan saa olla koko sydämellään.
Haluan olla nähty ja tuntea olevani turvassa, vapaudessa.
Haluan rakastaa ja virrata – ilman pelkoa siitä, että tunteet pelottavat toista pois.

Minä ansaitsen sen kaiken.
Minä olen rakkauden arvoinen. Ei vähempää.

Tiedän, että sieluni puolikas tuntee tämän.
Tiedän, että kohtaamme, kun aika on kypsä.
Pyydän nyt vain uskoa, luottamusta ja sisäistä voimaa kulkea tätä välietappia –
sydän auki, vaikka kaipuu välillä viiltää.

Jos sinä tunnet samanlaista kaipuuta, tiedä, ettet ole yksin.

Ehkä me kaikki, jotka kaipaamme näin syvältä, rakennamme samalla uutta maailmaa.
Maailmaa, jossa rakkaus saa olla totta – kokonaisena, vapaana ja kannattelevana.