Kun ei enää lähde draamaan mukaan: Häpeän ja syyllisyyden takaa nouseva voima

On hetkiä, jolloin elämä tuo eteen tilanteita, jotka ennen olisivat saaneet koko sisimmän horjumaan. Tilanteita, joissa toinen ihminen syyllistää, vähättelee, välttelee vastuuta tai kääntää huomion pois olennaisesta – ja ennen sitä olisi ehkä lähtenyt mukaan. 

Puolustamaan, selittelemään, selviämään.

Mutta kun on tehnyt matkaa itseensä, kun on oikeasti pysähtynyt kohtaamaan omat syyllisyyden ja häpeän tunteet, ei enää tarvitse reagoida niin kuin ennen. 

Syntyy uusi kyky seisoa vahvana ja tyynenä, myös silloin kun toinen yrittää vetää draamaan tai ristiriitaan mukaan. Se ei tarkoita välinpitämättömyyttä tai kovuutta – vaan sitä, että ei enää suostu menettämään itseään muiden tunteiden vuoksi.

Tämä sisäinen muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se syntyy siitä, että uskaltaa katsoa itseään lempeästi. Antaa tilaa niille hetkille, jolloin on joskus alistunut, pelännyt, hävennyt, ottanut liikaa vastuuta tai yrittänyt tulla hyväksytyksi omien rajojen kustannuksella.

Mutta jossain vaiheessa se muuttuu. Ja kun muuttuu, alkaa nähdä myös toisen toiminnan selkeämmin. Ei enää tarvitse arvailla, mikä on oma osa tai mitä pitäisi tehdä oikein. Voi vain todeta: "Tämä ei ole minun. Tämä ei kosketa minua enää samalla tavalla."

Ja siinä hetkessä, kun pystyy pysymään jämäkkänä jonkun toisen epätasapainon edessä – silloin huomaa, miten pitkälle on tullut. Syntyy hiljainen sisäinen juhla: minä en enää katoa.

Se on lahja itselle. Ja samalla se on lahja myös niille, joita rakastaa. Koska mitä vahvemmin seisoo omassa keskuksessaan, sitä turvallisempaa on olla myös muiden tukena – ilman että joutuu uhraamaan itseään.

Vapaus ei aina näy ulospäin. Se tuntuu sisällä – siinä hetkessä, kun tietää, ettei enää hukkaa itseään.

Voi olla, että sinäkin olet edelleen matkalla. 

Ehkä et vielä tiedä, miten pysyä lujana, tai ehkä välillä horjut. 

Se on okei. Jokainen askel, jossa pysähdyt kuuntelemaan itseäsi, rakentaa perustaa sille, että jonain päivänä seisot siinä – vahvana, rauhallisena, muuttuneena.

Jos tunnistat itsesi tästä, muista: muutos ei vaadi täydellisyyttä, vaan rehellisyyttä. 

Jokainen kerta, kun valitset itsesi pelon tai miellyttämisen sijaan, olet jo vapautumassa. 

Se on tie takaisin omaan ytimeen – ja sitä tietä ei tarvitse kulkea yksin.