Luova virta ja pelko: miksi ilo voi nostaa pintaan vanhat haavat

Kun elämä alkaa virrata vapaammin, pintaan nouseekin usein jotain yllättävää – epäily, ahdistus, vanhat tarinat siitä, että on liikaa. Mutta entä jos ne eivät ole este, vaan portti syvempään vapauteen?

Se tulee usein salakavalasti juuri silloin, kun kaikki alkaa vihdoin tuntua kevyeltä. Kun virta kuljettaa. Kun luot uutta, ja sydän on auki. Tunnet itsesi eläväksi. Ja sitten: pysähdys. Sisäinen kiristys. Vanha tuttu ajatus:

"Olenko mä liikaa?"
"Tämä menee varmaan nyt jo överiksi."
"Kohta joku ei kestä mua."

Ja huomaa: tämä ei nouse siitä, mitä joku toinen ihminen oikeasti sanoo tai ajattelee – vaan siitä sisäisestä haavasta, joka aktivoituu, kun elämä alkaa virrata sinussa vapaammin kuin ennen. Kun sulla menee hyvin ja olet täynnä elämää, jokin vanha osa susta saattaa kuiskata: "Tää ei voi olla ok. Mä en saa olla näin täynnä itseäni."

Ilo ei ole vaarallista – se on yhteyttä

Moni meistä on kasvanut ympäristöissä, joissa oma ilo, voima tai vapaus on koettu uhkana. Olemme oppineet pienentämään itseämme, jotta emme häiritsisi toisia – tai menettäisi heidän hyväksyntäänsä. Ja kun vihdoin rikot tämän kaavan, jokin sisälläsi voi aktivoitua. Ei siksi, että ilo olisi väärin, vaan koska se on uutta.

Siksi on tärkeää erottaa nämä kaksi asiaa:

1. Luova virta ja tekemisen ilo on aitoa ja arvokasta.

Se ei ole liikaa – se on elämää. Se on sun luonnollinen tila

2. Ahdistus ja epäilys eivät ole todiste siitä, että teet väärin.

Ne ovat todiste siitä, että toimit nyt uudelta pohjalta. Et enää pelosta, vaan ilosta käsin. Ja siksi pelko herää – se ei vielä tiedä, että nyt on turvallista olla sinä.

Miten kohdata tämä hetki?

Kun huomaat vanhan pelon aktivoituvan, et tarvitse korjaamista – tarvitset yhteyden itseesi. Tässä muutama lempeä tapa palata takaisin:

✺ Kirjoita itsellesi muistutus:
"Kun ilo virtaa, vanhat pelot voivat herätä – mutta se ei tarkoita, että ilo olisi väärin."

✺ Palaa kehoon:
Hengitys. Maadoitus. Lämpö. Pysähdys ei ole este vaan ankkuri.

✺ Katso lempeästi pelkoa "liiallisena olemisesta":
Kenelle sä olet ollut liikaa aiemmin? Kenen tunnetta sä nyt kannat?

✺ Anna lupa virrata – ja lupa levätä:
Jos tunnet, että nyt tekee mieli vain jatkaa ja jatkaa luomista, tee pieni lupaus itsellesi:
"Teen vielä hetken, ja sitten laskeudun takaisin lepoon."
Näin et riko virtaa, mutta et myöskään unohda itseäsi.

Tämä on uudelleensyntymisen hetki.
Kun elämä virtaa sinussa täytenä, vanha varjo saattaa huutaa – mutta se ei tarkoita, että ilo olisi vaarallista. Se tarkoittaa, että olet siirtymässä kohti totuutta:
Sinun ei tarvitse enää pienentää itseäsi voidaksesi kuulua.

Omasta polustani – kuljen tätä yhä itsekin

En kirjoita tätä ylhäältä käsin, vaan keskeltä elämää.
Olen itsekin monesti kohdannut sen hetken, jossa ilo ja luova virta meinaavat katketa siihen, että jokin sisäinen ääni sanoo: "Nyt riittää. Mene takaisin piiloon."

Olen harjoitellut näkemään, ettei tuo ääni ole vihollinen – vaan pieni, pelokas osa minua, joka haluaa suojella. Ja silti: se ei enää johda minua. Harjoittelen pala palalta sitä, että ilo saa jäädä. Että voin olla näkyvä, luova, elossa – ja silti turvassa.

Tämä on prosessi, joka ei tapahdu yhdessä yössä.
Mutta jokainen kerta, kun valitsen jäädä ilon äärelle pelosta huolimatta, vahvistan uutta suuntaa. Jokainen pieni oivallus on askel kohti vapautta.

Me ei olla yksin näiden kysymysten kanssa.
Siksi halusin kirjoittaa tämän – jotta muistaisin itsekin.